Pelastuskoiran tulee olla hyväluonteinen ja peloton, terve ja riittävän suorituskykyinen selviytyäkseen esteistä ja jaksaakseen työskennellä riittävän pitkään. Se hallitsee vähintään kaksi osa-aluetta seuraavista: jäljestäminen, maastoetsintä (haku) tai raunioetsintä.

Koirien koulutustaso todetaan pelastuskoirakokeissa ja painopiste on ns. vainutyöskentelyssä. Koe käsittää tottelevaisuuden ja jonkin edellä mainitusta kolmesta lajista. Rauniokokeeseen kuuluu ns. ketteryysosuus, jossa tarkastellaan koiran hallittavuus erilaisilla telineillä ja epämiellyttävillä alustoilla.

Kokeisiin saavat osallistua kaikki 14 kk täyttäneet, myös rekisteröimättömät (mutta tunnistusmerkityt) koirat. Koiran totutus ja koulutus voidaan toki aloittaa paljon aikaisemmin.

Koiranohjaajan tulee kehittää myös omaa osaamistaan, mm. erilaisilla etsintä-, ensiapu-, suunnistus- ja viestintävälinekursseilla.
Koulutetut ja vaaditun koulutustason saavuttaneet koirakot sijoittuvat ns. pelastuskoiraryhmiin, jotka osallistuvat etsintätehtäviin viranomaisten apuna. Suomessa koiria käytetään mm. eksyneiden etsimiseen ja niitä koulutetaan katastrofin varalta rauniokoiriksi. Eksyneiden etsinnässä ovat parhaiten hyödynnettävissä jälki ja hakukoirat, joiden koulutuksessa Suomen Palveluskoiraliitolla on vakaa harrastajakuntansa.

Kilpailujen muodossa koirien kykyjä mitataan kansainvälisillä IPOR säännöillä. IPOR koeohje käsittää aina tottelevaisuus- ketteryys- ja vainutyöskentelyosuuden. Vainutyöskentelyyn kuuluvat: jälki, haku ja raunio.

Pelastuskoiratoiminta on vaativaa pitkäjänteistä työtä, se tarjoaa meille
jokaiselle mahdollisuuden auttaa hädässä olevaa lähimmäistään.

lähde:Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL) ry

Harrastajan kertomaa (Ari Starck)

Pelastuskoiratoiminnassa koira koulutetaan etsimään kadonnutta ihmistä. Etsinnät tapahtuvat maastossa, raunioilla, taajamissa ja/tai vesistöalueilla. Johtamisvastuu etsinnöissä on aina viranomaisilla.

Pelastuskoiran tulee olla koulutettu tasovaatimusten mukaisesti (SPKL). Lisäksi koiran tulee olla terve, peloton, hyvä hermoinen, fyysisesti hyvässä kunnossa ja koulutettavissa. Koira ei saa olla paukkuarka eikä missään tapauksessa aggressiivinen.

Pelastuskoiran koulutus voidaan aloittaa kuten PK-koirankin. Mielestäni koulutuksen aloittamisessa ei ole eroa PK-koiran koulutuksen aloittamiseen. Perusasiat ovat kuitenkin opittavissa normaalissa maasto- ja tottelevaisuuskoulutuksessa. Erikoisosaaminen harjoitellaan vasta kun koiralla on perusasiat hallussa. Rauniokoulutusta silmällä pitäen olisi kuitenkin ehkä syytä totuttaa koira jo pentuna kulkemaan erilaisilla alustoilla ja kulkuvälineissä.

Hyvä pelastuskoira voi olla myös hyvä PK-koira. Tämä tietysti edellyttää, että jo pennusta lähtien opettaa perusasiat kunnolla. Mielestäni pelastuskoiralla täytyisi olla sekä tottelevaisuus että maasto-osiot jopa paremmin hallussa kuin PK-koiralla. Teemmehän kuitenkin työtä ihmishenkien pelastamiseksi. Yleensä vaan on niin, että pelastuskoirakokeissa ei vaadita niin hyvää suoritusta kuin PK-kokeessa. Pelastuskoiratoimintaa en lue harrastukseksi vaan pikemminkin vastuulliseksi työksi.

Hälytysryhmässä toimiminen edellyttää sitoutumista ja ehdotonta vaitiolovelvollisuutta. Ohjaajalle on myös asetettu tiettyjä vaatimuksia. Ohjaajan tulee olla terve ja kyetä liikkumaan vaativissakin maastoissa. Hänen täytyy suorittaa ensiapu-, suunnistus-, viestintä ja etsintäkurssit. Ohjaajalla täytyy olla myös rohkeutta liikkua vieraassa maastossa. Jokaisen täytyy olla myös varautunut siihen, että etsittävä saattaa olla menehtynyt.

Koiran, joka toimii hälytysryhmässä pitää omata erittäin hyvä motivaatio etsintätyöhön. Etsintäalueet ovat usein melko suuret ja aikaa voi alueen tutkimisessa kulua useita tunteja. Joskus etsinnät voivat jatkua useita päiviä. Tämä on raskasta niin koiralle kuin ohjaajallekin.

Itse kiinnostuin pelastuskoiratoiminnasta kun kävin ensimmäisen Rottweilerini, Rockyn, kanssa tutustumassa raunioilla. Olimme treenanneet hakua jo jonkin aikaa joten koiralla oli perusasiat hallussa. Pääsimme melko helposti etenemään sen aikaiseen loppukokeeseen asti ensimmäisen kauden aikana. Läpäistyämme loppukokeen meitä pyydettiin mukaan hälytysryhmään. Silloin tosin en tiennyt mitä kaikkea se pitää sisällään. Käytyäni muutamia kursseja niin opin tietämään mitä ihan oikeasti tarkoitetaan pelastuskoiralla.

Eräällä VAPEPA:n kurssilla kerrottiin miten ja milloin Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu sai alkunsa. Silloin tein päätöksen, että jos ihan oikeasti voin käyttää koiraani ja antaa muutenkin oman panokseni mahdolliseen kadonneen pelastamiseen niin otan tehtävän mielelläni vastaan.

Ehdimme Rottweilerini Rockyn elinaikana olla mukana reilussa kymmenessä etsinnässä. Osallistuimme myös useaan pelastuskoiranäytökseen eri tilaisuuksissa. Kaikista etsinnöistä on lopuksi jäänyt hyvä mieli kun on saanut antaa oman panoksen kadonneen löytämiseksi. Toisaalta on jäänyt myös paha mieli jos kadonnutta ei ollut löydetty. Varmasti paras muisto on kun oma koira teki löydön. Se oli ikimuistoinen kokemus ja kun kaikki vielä päättyi hyvin eli kadonneet selvisivät tilanteesta hengissä. 

Terveisin,

Ari

TAKAISIN