Olen Marko Kalliokoski, Aloitin koiraharrastuksen vuonna-97 kun kotiini tuli Rwu Cenweilers Bartolone alias Remu. Silloin asuin vielä pohjanmaalla jossa koiraharrastajia oli aika vähän ja oma tietotaito oli tasan nolla. Aloitin tokossa, jossa suoritin alokasluokan Remun ollessa yksivuotias. Sen jälkeen aloin harrastamaan jäljestystä. Kisoihin emme siinä lajissa koskaan päässeet, ja ehkä parempi niin. Vuonna 1999 muutin Pirkanmaalle, jossa pääsin hyvään hakuporukkaan ja lajista tuli meille heti oma. Kisaamaan aloimme Remun kanssa vuonna 2000 ja Remusta tuli käyttövalio haussa v. 2002, jolloin osallistuimme ensimmäisen kerran myös SM-kisoihin. Kisa meni harjoitteluksi ja sijoitus oli 15. Seuraavana vuonna keskityimme vain SM-kisoihin, koska valion arvo oli saavutettu ja koin, että meillä olisi myös mahdollisuuksia menestyä SM-kisoissa.

Vuonna 2003 voitimme Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuden matkalla SM-kisoihin.

Sijoitus SM-kisoissa parani huomattavasti, olimme sinä vuonna viidensiä.

Mutta sijoitus/kisan kulku ei tyydyttänyt minua. Vuonna 2004 asetin sitten tavoitteeksi Suomen mestaruuden. Mutta mutta... yllätys yllätys ohjaaja hölmöili ja Suomen mestaruus karkasi käsistä yhden pisteen tappiolla ja sillä hetkellä SM-hopea tuntui hävityltä. Osallistuin Remun kanssa SM-kisoihin myös vuonna 2005.                                                                                                                                                                    

                                                                                                                                                                                                                         © Juha Hietala/Erä-Kamera

Keväällä 2005 koiraperheeni kasvoi yhdellä rottweileruroksella nimeltään Maahismetsän Disko-Esko alias Rommi. Ja Rommin kanssakin tavoitteet on asetettu korkealle, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta se on varmaa, että haasteita tulee riittämään sen Rommi on jo näyttänyt. Näillä näkymin Rommin kanssa tulen harrastamaan useampaa lajia. Ainakin haun, jäljen ja suojelun alkeita on jo opeteltu. Mutta katsotaan mihin meidän yhteiset rahkeet riittävät.

Ja tällä hetkellä voin sanoa, että harrastuksestani on tullut elämäntapa, joka vie paljon mutta myös antaa paljon. Yhdistystoiminnassa olen myös ollut mukana. Olen toiminut Pirkanmaalla koulutusohjaajana niin metsässä kuin tottelevaisuuskentälläkin. Olen aloitellut myös suojelumaalimiehen tehtäviä. Olen myös toiminut kaksi vuotta SRY:n Pirkanmaan alaosaston hallituksen jäsenenä ja kaksi kautta vaikutin myös hallituksen puheenjohtajana.

Terveisin

Marko