Hei, olen Jari, reilu kolmekymppinen miehenalku. Syntyjäni olen aito Pohjoiskarjalainen, jonka tie on mutkien ja ojien kautta johtanut Korpilahdelle. Luonteeltani olen peruspositiivinen ja iloinen ihminen, jonka elämänsuola on haasteet, niin työssä kuin siviilissä. Koirien lisäksi elämääni kirkastuttaa elokuussa 2008 syntynyt poikamme Leevi.

Ensikontaktin rottweilereihin ja yleensäkin koiriin sain vuonna 2004 tutustuttuani avovaimooni Millaan. Hänellä oli tuolloin rottweilertyttö Chili, joka valitettavasti sairauden takia jouduttiin nukuttamaan kuukausi yhteiselomme alkamisen jälkeen. Ei aikaakaan, kun Millalla alkoi polttaa ajatus uuden koiran hankinnasta. Heti aluksi en ollut lainkaan varma, oliko päätös koiran ottamisesta oikea. Oma elämäni oli niin hektistä, etten uskonut koiran sopivan aikatauluihini. Mielipiteeni kuitenkin muuttui ja siitä päivästä lähtien, kun Choko (Manouman Pika-Esa) saapui meille, on sydämeni sykkinyt rottweilereille.

Milla aloitti treenaamisen Chokon kanssa lähes saman tien ja tällöin alkoi myös ansiokas urani kepona. Kuljin mukana kentän laidalla ja leireillä, ihmetellen sitä intohimoa, jolla koiraihmiset harrastavat tätä lajia. Pikkuhiljaa mielessäni alkoi kehittyä kuva kaikesta siitä, mitä koiran kanssa voi harrastaa ja erityisesti suojelu tuli tutuksi. 

Päätös oman koiran hankkimisesta syntyi pikkuhiljaa kentän laidalla seisoessani. Halusin osallistua toimintaan enemmän ja kokeilla omia siipiäni koiran kanssa. Sidi (Manouman Tulimies Sid) saapui kotiimme maaliskuussa 2007 ja siitä lähtien koiraharrastus on ollut osa jokapäiväistä elämääni. Sidin kanssa aloiteltiin suojelun parissa, mutta haku osoittautui Sidille omimmaksi ja metsässä kuluukin nyt yksi jos toinenkin viikonloppu. 

Kiitos, että saan olla mukana kehittämässä FWRC:n toimintaa sekä olla mukana järjestämässä tapahtumia samanhenkisille rottweiler- ihmisille, joille tärkeintä on pitää rakastamamme rotu harrastus- ja työkäytössä.

-Jari