Hakukoirien historia ulottuu 1800-luvulle asti. Tuolloin St. Bemhardinkoiria käytettiin Alpeilla lumeen hautautuneiden etsimiseen. Vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa saksalainen sotilas Konrad Most kehitti etsintätaitoja kouluttamalla poliisi- ja lääkintäkoiria. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa 1914 ilmeni suuri tarve lääkintäkoirista, jotka osasivat etsiä taisteluissa haavoittuneita. Ne koulutusmenetelmät, jotka Most tuolloin kehitti, ovat vieläkin osittain käytössä hakukoiran koulutuksessa.

Suomeen hakukoe tuli 1970-luvun alussa. Kilpailijoita ja harrastajia oli vain kourallinen, mutta 1990 luvulla lajista on tullut suosittu ja kautta maan levinnyt koelaji.

Hakukoe koostuu kahdesta osasta: esine-etsinnästä ja henkilöhausta. Esine-etsinnässä koiran tulee viiden minuutin aikana löytää 1-luokassa yksi, 2-luokassa kaksi ja 3-luokassa kolme ihmiselle kuuluvaa esinettä 50x50 metrin suuruiselta maa-alueelta. Henkilöhaussa koira etsii määrätyn kokoiselta alueelta sinne piiloutuneita ihmisiä, ns. maalimiehiä.

Henkilöhakualueen koko kasvaa kilpailuluokittain. 1-luokassa alue on kooltaan 100m x 100m ja etsintäaika 10 minuuttia. 2-luokassa alue on 100m x 200 m ja etsintäaikaa on 15 minuuttia ja 3-luokassa alue on 100m x 300m ja etsintäaikaa on 20 minuuttia. Etulinjan keskeltä lähtee ns. keskilinja, joka kulkee alueen läpi takarajan keskelle. Koiran ohjaaja kulkee keskilinjaa pitkin ja lähettää koiran etsimään maalimiehiä vuoroin oikealta ja vuoroin vasemmalta puolelta. Tuomari kulkee ohjaajan perässä keskilinjalla ja arvostelee koiran suorituksen. Koiran pitää risteillä etsintäalue kauttaaltaan ja ilmaista löytämänsä maalimiehet ohjaajalle joko haukkumalla tai tuomalla ohjaajalle rullan merkiksi löytyneestä maalimiehestä.

Haun harjoittelu vaatii useamman henkilön yhteistyötä ja kannattaa ottaa yhteyttä paikkakunnan koirakerhoon pätevän ohjaajan ja harjoitteluryhmän löytämiseksi. Harjoittelu tempaa mukaansa: Koiran on opeteltava pitämään vieraista ihmisistä. Sen pitää liikkua rohkeasti ja omatoimisesti vaikeakulkuisessa ja sankassakin metsässä. Sen tulee olla ohjattavissa pitkänkin matkan päästä. Jos ilmaisutavaksi valitaan haukkuminen, koiran on pysyttävä maalimiehen luona ja haukuttava kunnes ohjaaja saapuu paikalle. Jos ilmaisutavaksi valitaan rullailmaisu, koiran on otettava kaulapannassa roikkuva rulla suuhunsa maalimiehen löydyttyä ja palattava ohjaajan luo rulla suussa. Ohjaaja kytkee koiran näyttöliinaan, ja käskystä kytketty koira vie ohjaajan maalimiehen luo. Koko harjoittelu perustuu siihen, että koiralle kehitetään erittäin suuri motivaatio vieraiden ihmisten etsimiseen. Tämä saavutetaan palkitsemalla koira pienestäkin oikeasta toiminnasta.

Hakukoiran kouluttaminen on hauskaa ja kiintoisaa. Sen lisäksi, että koira saa mielekästä fyysistä ja psyykkistä toimintaa ja ohjaajan kunto ja terveys paranevat, harjoittelusta on hyötyä myös yhteiskunnalle. Koiraa voidaan käyttää eksyneiden etsimiseen menestyksekkäästi alueella, jossa on jo liikkunut paljon ihmisiä. Ne opetetaan etsimään ilmavainun avulla, jolloin ne eivät häiriinny tallatusta alueesta. Oikein motivoitu hakukoira etsii nopeasti ja varmasti sille osoitetun alueen. Koiran taitojen ja hyvän hajuaistin ansiosta kivenkolosta tai tuuhean kuusen kätköistä suojaa hakenut eksynyt ei jää löytymättä.

Saattaapa käydä niin, että olet jossain kaukana korvessa marjoja poimimassa. Autolle palattuasi huomaat, että avaimet ovat pudonneet taskustasi. Tiedät suunnilleen paikan, johon avaimet ovat pudonneet. Ei muuta kun koira esine-etsintä tehtävään ja pian ovat kadonneet avaimet käsissäsi.

Suomessa hakukoiraa käytetään hyötykoirana esim. huume-, pelastus-, malminetsintä- ja lahokoirina. Niinpä 1800-luvun Alppien St Bemhardinkoirien ja tämän päivän tullin huumekoirien välillä on kuin onkin suhteellisen suora historiallinen yhteys.

lähde:Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL) ry

HAKUHARRASTAJAN KERTOMAA (Marika Stenman)

PAHA eli palveluskoirahaku sopii mielestäni vallan mainiosti rodullemme. Vuosien saatossa siitä onkin tullut yksi rotumme suosikkilajeista, eikä syyttä. Itse aloitin haun harrastuksen 90-luvun alkupuolella. Lajissa tykästyin mm. lajin vaatimaan tiimityöskentelyyn ja ehkä myös kurinalaisuuteen. Ilman hyvää ja sitoutunutta hakuporukkaa kukaan ei pysty hyvää hakukoiraa rakentamaan.

Haku sisältää kolme osiota. Henkilöetsinnän, esine-etsinnän ja tottelevaisuuden. Esine-etsintä ja tottelevaisuus ovat samat kuin esim. palveluskoirajäljellä. Henkilöetsintä harjoitukset aloitan heti saatuani pennun. Käytän pennun motivointiin ruokaa ja ennen ensimmäisiä harjoituksia onkin tärkeää varmistaa että pentu on jo ehdollistunut ruokaan: oppinut, että ruoka tulee tiettynä aikana, ja että tekemällä tehtävän saan palkaksi ruuan. Tämän ehdollistuman luominen ei yleensä montaa päivää vie sillä tunnetustihan rottweiler on hyvin perso ruualle. Poikkeuksiakin toki löytyy. Ruoka=palkka vaiheen jälkeen olemme valmiita lähtemään hakumetsään. Tämä yleensä n. 8-9 vkon iässä.

Sovitan treenin hyvin iltaruuan aikaan jolloin varmistan että pentu on todella nälissään. Hakumetsään menemisellä en toki tarkoita mitään monen kilometrin matkaa jota pennun kanssa tarvottaisiin vaan kannan pennun johonkin ennakolta muun treeniryhmäni kanssa sovittuun metsikköön. Täällä metsikössä (mielellään suht avoin ja avara metsä) mukavat maalimiehet odottelevat ringissä istuen ja mukavia jutellen keskenään. Maalimiehille olen etukäteen antanut todella herkullista ruokaa pennulle annettavaksi. Ryhmässä tai hieman ennen lasken pennun maahan ja annan pennun omaehtoisesti tutustua maalimiehiin ja huomata, että täältähän saan ruokaa. Vielä pennun ollessa innoissaan kutsun sitä luokseni (kutsuessani maalimiehet passivoituvat) ja vien pennun pois palkiten sitä samalla.(=laumavietin vahvistaminen). Tällaisia harjoituksia teen kunnes pentu tietää mihin on tulossa ja liina kireällä vetää metsään. Tämän vaiheen kesto on hyvin yksilöllistä. Näitä harjoituksia voi tehdä hyvinkin vaikka joka päivä.

Etsintään siirtyminen...Tässä vaiheessa huolehdin että tuuliolosuhteet ovat suotuisat. Jos ne eivät sitä ole emme etene harjoituksissa. Suotuisilla tuuliolosuhteilla tarkoitan tuulista säätä (ei myrskyä. Harjoituspaikaksi valitsemme suhteellisen avaran ja hyväpohjaisen metsikön jossa pennun on hyvä liikkua. Aloitamme harjoituksen aivan kuin edellä. Muutaman namin saatuaan yksi maalimiehistä lähtee metsään rauhallisesti aluksi hieman pentua houkutellen namit mukanaan. Tässä on tärkeää että maalimies menee tuulen puolelle ja kiertää niin kaukaa, ettei pennulla ole mahdollisuutta saada jälkeä. Maalimies piiloutuu noin 20 metrin päähän näköesteen taakse. Tässä vaiheessa pidän erityisen tärkeänä ettei pentu pysty silmillään maalimiestä löytämään eikä sitä ole ns. nostettu oppimisalueen ulkopuolelle. Tarkoituksena ei siis ole, että pentu juoksentelisi hullun lailla silmillä maalimiestä etsien vaan rauhallisesti ja harmonisesti ohjaajan kanssa yhdessä toimien.

Maalimiehen piilouduttua ohjaaja lähtee pennun kanssa kävelemään kohti maalimiestä tehden ”siksakkia”. Nyt ohjaajan pitääkin olla tarkkana ja koiranlukutaitoa punnitaan. Mikäli pentu tekee pienenkin eleen siihen suuntaan että on saanut tuulesta jonkin kiinnostavan hajun ohjaa antaa etsi-käskyn ja päästää liinasta irti antaen pennulle näin mahdollisuuden lähteä omaehtoisesti etsimään mistä tämä tällainen haju tuli.(maalimies). Useasti voi aluksi käydä niin, että pennun keskittymiskyky herpaantuu lähes saman tien ja haju unohtuu. Näin jatkamme kulkua kunnes pentu maalimiehen löytää. Aluksi ei haittaa vaikka joutuisimme lähes törmäämään maalimieheen.

Pennun saapuessa maalimiehelle olemme itse mahdollisimman neutraaleja ja annamme maalimiehen tehdä työn pentua palkiten ja sille mukavia puhellen. Maalimies tuo näin pennun pois metsästä kohtaan missä muu ryhmä on odotellut. Sen jälkeen ohjaaja vahvistaa jälleen laumaviettiä kuten alkuharjoituksissa.

Tällaisia harjoituksia jatkan lisäten vaativuutta etäisyyden, maaston, vaihtuvien maalimiehien ja lopuksi myös tuulen suunnan suhteen. Myös helppoja piiloja voin ottaa mukaan. Siinä vaiheessa kun siirryn tuulen suunnan muuttamiseen täytyy pennun irrota maalimiehelle 50 metriin joka myös kisoissa vaadittava ”uppoamis” syvyys. On kuitenkin hyvä muistaa että aina vaikeusastetta muutettaessa on hyvä jostain toisesta päästä helpottaa harjoitusta. Hyvän nenänkäytön-, toimintakyvyn-, rohkeuden- yms. omaavan pennun kanssa harjoitukset voivat hyvinkin nopeasti edetä tähän pisteeseen. Nämä ominaisuudet ovat hyvän hakukoiran peruskivi lisäksi kun ohjaaja huolehtii vielä koiran fyysisestä kunnosta. Aivan liian usein näkee harjoituksissa ja kilpailuissa huonossa lihaskunnossa olevia ylipainoisia rottweilereita.

Ilmaisun opetus: Hakukoira voi ilmaista löytämänsä maalimiehen joko haukkumalla tai rullalla. Itse henkilökohtaisesti pidän enemmän haukkuvasta ilmaisutavasta. Ilmaisua lähden opettamaan aina muualla kuin hakuradalla ns. irrallisena etsinnästä. Se miten koiran sitten saa haukkumaan käskystä on hyvin yksilöllistä ja lisäksi ikä tekee myös tässä tepposia. Joillekin on hyvin luonnollista pienestä pitäen haukkuminen kun taas joillain toisilla pennuilla saattaa mennä hyvinkin yli yksivuotiaaksi. Jotkut haukkuvat helposti halutessaan jotain mieleistä esim. makkaran , toiset taas lelun. Kaikki ”keinot”ovat sallittuja. Kun olen saanut pennun haukkumaan käskyllä, siirrän opetuksen vieraalle. Pyydän kokenutta haukuttajaa ohjeitteni mukaan käskyllä haukuttamaan. Jos koira pystyy käskyn saatuaan haukkumaan periaatteessa kenet vain yhdistän tämän etsintään.

Huom! edellä olevat tuuliharjoitukset täytyvät olla edenneet 50 metriä irtautumisharjoituksiin. Tässä vaiheessa koira osaa varmasti etsiä jo nenää käyttäen, sekä tallatulla että tallaamattomalla alueella. Tallatun alueen otan käyttöön kun nenän käyttö tuulesta on varmistunut.

Etsinnän ja haukun yhdistämisen toteutan normaalina etsintäharjoituksena maalimies tällöin mahdollisesti lähempänä ja tuulen puolella. Näin varmistan että koiran energia ja toimintakyky ei ”tuhlaannu” etsimiseen vaan nyt keskitytään ilmaisuun. Tässä on tärkeässä roolissa kokenut hyvä maalimies, joka aluksi auttaa tarvittaessa koiraa käskyllä tai ruumiinkielellä. Näistä avuista pitäisi kuitenkin päästä mahdollisimman pian eroon. Etsinnän ja ilmaisuiden ollessa hyvällä mallilla siirryn hallinnan opettamiseen. Koiran pitää hakukisoissa risteillä määrätietoisesti ohjaajaan näyttämään suuntaan ja tulla käskyllä pois alueelta.

Ihanne olisi että koira risteillee ns. laatikkomaisesti ottaen reilu 50 m syviä pistoja ovat leveydeltään 20 m. Risteilyn opetuksen aloitan tallaamalla ns. suikaleita jotka edellä mainitun kokoisia. Näissä harjoituksissa otan myös usein avut käyttöön. Haamut, taputukset ym.........Apujen käytössä suunnittelen huolella maalimiehen sijainnin, avun määrän, tuulen ym.....Tarkoituksena saada koira työskentelemään alueella kokeessa vaadittavalla tavalla. Hyvin motivoituneelta koiralta voidaan myös kestävyyden varmistamiseksi myös välillä jättää palkkoja pois maalimiehiltä. Itse pidän tapana palkata koiran aina viimeisellä maalimiehellä. Joko omasta tai maalimiehen toimesta. Ikinä koirani ei siis jää täysi ilman palkkaa paitsi kisoissa.

Koiran hallintaan otto maalimiehellä on puhtaasti tottelevaisuusliike. Joka täytyy olla kunnossa tottelevaisuudessa. Ennen sivulle ottoa totutan koiran minun liikkeisiin lähistöllä. Käymällä kehumassa hyvistä ilmaisuista ja siirtymällä pois maalimiehen huolehtiessa ilmaisun jatkumisesta.

Siirtymävaiheita en ota seuraamisliikkeenä vaan olen opettanut koiralleni vierellä käskyn. Käskyn noudattaminen lähes sama kuin seuraaminen ilman että tarvitsee ottaa minuun katsekontaktia.

Pidän erityisen tärkeänä että koiralle tehdään hyvin vaihtelevia treenejä ja maalimiesmotivaatiosta pidetään koko ajan huolta. Hakukoiran pitäisi keskilinjalla olla aina hyvin motivoituneessa tilassa padoten ja lupa käskyä odottaen etsintään. Itse harjoittelen hyvin intensiivisesti koko kesäkauden mutta talvisin pidämme hausta lomaa ja silloin keskitymme erityisesti tottelevaisuuteen, suhteen luomiseen sekä kunnon kohotukseen. Monasti kysytään sopivaa treenimäärää. Se on hyvin yksilöllistä. Itse olemme päässeet tuloksiin seuraavalla rytmillä.3 krt/vko hakua ja siten viikon paussi jolloin keskitymme esineisiin ja tottelevaisuuteen. Lisäksi käymme paljon leireillä jolloin mukaan tulee myös muutaman viikon intensiivijaksoja. Keväällä kun aloittelen talvipaussin jälkeen hakutreenejä palaan koiran kanssa ihan pentuajan harjoituksiin. Aloitamme makkararingillä kuten alussa kerroin ja siitä sitten jatkamme vaihtelevin treenein. Aika pitkälti näiden ohjeiden mukaisesti olemme saavuttaneet koirani kanssa hausta KVA:n tittelin.Haluan korostaa että yhtä ja oikeaa tapaa ei tokikaan ole sillä koirat ovat hyvin yksilölisiä.

Lopuksi haluan vielä kaikkia kehottaa pitämään treenipäiväkirjaa. Uskomatonta huomata kuinka helposti kangistuu treeneissä kaavoihin ja huomaa tehneensä samanlaisia treenejä pitkään ja käyttäneensä aina samoja piiloja sekä maalimiehiä. Hyvä olisi aina treenin jälkeen miettiä että mikä meni hyvin ja missä epäonnistuimme, mitä treenaamme seuraavaksi ja millä menetelmillä.

Muistakaa että määrä ei korvaa laatua. Pelkän treenaamisen vuoksi turha treenata ellei ole teemaa mitä harjoitukselta haemme.

TAKAISIN