Etsintäkoe - innostava ja moni-ilmeinen

Etsintäkoe on kansallisista lajeistamme vähiten tunnettu, vaikka laji ei ole uusi. Ensimmäiset SM-mitalit yleiskokeessa jaettiin 1950 ja laji on pitänyt pintansa ja elää nousukautta. Etsintäkokeessa ovat parhaimmillaan vahvahermoiset, toimintakykyiset koirat, joista pitkän kilpailupäivän aikana saadaan irti yhä uudelleen täysitehoisia suorituksia. Etsintäkokeessa riittää haastetta myös ohjaajalle. Vaikka yksittäiset osat tuntuvat helpohkoilta, on koiran hallittava lajit varsin hyvin ennen kohtuullistakaan menestymisen toivoa.

Etsintäkokeen tottelevaisuusosa on sama kuin muissakin lajeissa. Maastokoe koostuu jäljestä, henkilöhausta, esineruudusta, kaari noudosta ja tarkkuusetsinnästä.

Jälki on alokasluokassa 300 metriä pitkä, 40 minuuttia vanha ja siinä on yksi suora kulma. Muissa luokassa matkat ovat 400 ja 500 metriä, jäljen ikä 50 ja 60 minuuttia ja suoria kulmia kaksi ja kolme. Jälki lähtee janalta, joka on luokittain 20, 30 tai 40 metriä pitkä. Jäljelle jätetään neljä puukeppiä. Jäljen maksimi pistemäärä on 50, josta työskentelystä saa 10, kepeistä järjestyksessä 10+10+10+10 pistettä.

Maalimiehen etsiminen tapahtuu joka luokassa normaalin henkilöhaun alokasluokan alueella, kooltaan 100 x 100 metriä. Alueella on kaksi maalimiestä, jotka on osittain peitetty. Suoritus on luokittain sama vain siihen käytettävissä olevan ajan kiristyessä. Aika on luokittain 10/8/8 minuuttia. Pistesaalis on parhaimmillaan 80, josta ensimmäisen maalimiehen löytymisestä saa 25 pistettä. toisen maalimiehen 40, ilmaisusta enintään 20 ja työskentelystä maksimi on 20 pistettä.

Esineiden etsiminen on joka luokassa sama kuin muissakin lajeissa, eli 50x50 metrin alueelta on löydettävä esineet viiden minuutin aikana. Esineiden etsimisestä saa enimmillään 30 pistettä.

Pudotetun esineen noutaminen on maastossa tapahtuva, hyvin pitkä noutoliike. Ohjaaja kävelee maastoon merkittyä, kaartuvaa linjaa 50 metriä, pudottaa oman esineen koiran huomaamatta ja lähettää koiran noutamaan sen 50/100/150 metriä lisää kuljettuaan. Luovutus tapahtuu kuin tottelevaisuusosuuden noutoliikkeessä ja seuraamisenkin tulee olla hyvää. Maksimipisteet 20.

Tarkkuusetsintä tapahtuu joka luokassa 3x3 metriä alueella. Alueella on yksi pieni esine joka koiran tulee ilmaista ohjaajalle. Ilmaisun jälkeinen etsintä aika on yksi minuutti. Kokonaisetsintäaika on luokittain 5/4/3 minuuttia. Maksimipisteet 20.

Kilpailumuotona etsintäkoe sopii jokaiselle palveluskoirarodulle ja kaikenikäisille koirille. Sen osasuoritukset eivät yksittäin ole fyysisesti kovin vaativia, joten vanhakin koira selviytyy niistä, kun osaa levähtää aina odotteluaikana. Nuorelle koiralle laji opettaa malttia ja pitkäpinnaisuutta, kuten ohjaajallekin. Monen eri lajin yhtäaikainen opettaminen vaatii kouluttajalta tavallista suurempaa selkeyttä ja johdonmukaisuutta käskyjen käytössä. Lajin moni-ilmeisyys on innostavaa ja hyvin palkitsevaa.


lähde:Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL) ry

HARRASTAJAN KERTOMAA (Erja Hyökki-Luukka)

Etsintäkoe on mielenkiintoinen ja monipuolinen koemuoto, sillä se sisältää tottelevaisuuden lisäksi 5 maasto-osuutta. Vaikka maasto-osuuden suoritusmatkat ja -ajat ovat lyhyt tempoisia on se kuitenkin kokonaisuutena koiran kestävyyttä koetteleva laji. Koira täytyy saada nostettua tekemisessään vireeseen kuusi kertaa kokeen aikana.

Omalle koiralleni Dustylle laji sopii mielestäni hyvin. Dusty on helppo motivoida ja nostaa viettiin. Kun suoritusmatkat ja -ajat ovat nopeatempoisia pysyy tekeminen korkeassa vireessä. Siitä, että koiraa oli treenattu jälkikoetta varten oli hyötyä alkaessani harjoitella etsintäkokeen eri osioita varten. Jälkiosuus on koiralleni etsintäkokeessa kuin harjoitusjälki, johtuen sen lyhyestä matkasta. Kun koira normaalisti jälkikokeessa joutuu JK3 ajamaan 1,5 km:n jäljen, tuntuu EK1 300 metrin jälki 4 kepillä höystettynä mukavalta harjoitukselta. Dusty ilmaisee kepit maahan menemällä.

Henkilöetsintä tapahtuu 100 metrin radalla kaikissa luokissa, työskentelyaikaa vain vähennetään siirryttäessä ylempiin luokkiin. Alokasluokassa aikaa on 10 minuutin pyrähdykseen maastossa. Dustylle olen valinnut ilmaisumuodoksi haukkumisen. Se oli looginen valinta, koska koiraa treenataan myös suojeluun ja siellähän myös haukutaan.

Esine-etsintä tapahtuu sanoin säännöin kuin jälki- ja hakukokeessa. Tämä on koiralleni noutoliike. Pudotetun esineen harjoittelu on auttanut Dustya esine-etsinnässä lähtemään suoraan näytettävään suuntaan, tietenkin kun koira saa hajun esineestä se lähtee hajun suuntaan ja toisaalta esine-etsinnän kokemus auttoi pudotetun esineen harjoittelussa.

Pudotetun esineen nouto on tullut treenattua koiran ollessa ns. vapaalla elikkä metsässä tapahtuvan lenkityksen oheistoimintana. Koira on ollut hyvässä vireessä ja tekee mielellään pienen pätkän treeniä lenkityksen ohessa. Aloitin harjoittelun siten, että näytin esinettä ja selkeästi sen kohdan jossa tiputin esineen maahan. Aluksi lyhyemmän seuraamismatkan jälkeen kääntyminen ja lähetys elikkä noutoliike.

Tarkkuusetsinnässä käytin hyväksi jo jäljellä opetettua ilmaisumuotoa eli maahan menoa. Aluksi tein harjoituksia koiran ollessa katsomassa kun tein alueen ja laitoin sinne esineen. Alkuharjoituksissa käytin samoja esineitä kuin peltojäljellä. Ne ovat hieman suuria tarkkuusetsinnässä, mutta halusin käyttää niitä apuna ilmaisua opettaessa. Harjoituskertojen lisääntyessä aloin piilottamaan esineitä lehtien ja sammaleen sekaan. Kun ilmaisu alkoi olla varmanoloista siirryin käyttämään pieniä nahkanpaloja, kolikoita ja muita pieniä esineitä.

Tottelevaisuutta olen alkanut rakentamaan ensin makkaran avulla. Mielestäni makkaralla on helppo palkata usein ilman että esim. seuraamisliike keskeytyy. Makkaraakaan ei tosin tyrkätty suuhun vaan Dusty joutui sitä tavoittelemaan. Käytin makkaraa hieman samoin kuin palloa elikkä karkuun menee jos ei sitä nopeasti ota. Tosin jo pennusta pitäen harjoitukset loppuivat eteenmenoon, jossa oli pallo. Palloleikkiä tein aina lopuksi. Halusin rakentaa kovan halun palloihin, että pystyn käyttämään niitä myöhemmässä vaiheessa palkkana, joka on riittävän hyvä. Dustylla kun ruoka ei juuri maailmaa heilauttele, oli sitä tarjolla tai ei. Hyvänä puolena pidin makkaroissa, että sain Dustyn keskittymään ja Dusty ehti itsekin tajuta asian mitä teki ja mistä sen palkan sai. Myöhemmin tuli mukaan myös se, että Dusty hakeutuu itse aktiiviseksi mennessä tottiskentälle eli minä olen passiivinen ja koira saa vaatia “nyt tehdään”. Halusin tehdä asian näin ettei minun tarvitse kisoissa yrittää viritellä ja houkutella Dustya tekemään tottista. Ainakin tähän mennessä olen ollut tyytyväinen siihen miten tottis on sujunut. Vanhemman koiran kanssa tuli tottista tehtyä aivan eri tavalla, johtuen myös siitä että koirakin on erilainen ja lisänä se ettei minulla ohjaajana ollut kokemusta. Vanhemman koiran kanssa on tullut tehtyä monia virheitä, joita ei enää saa poistettua. Niitä on korjailtu paljonkin, mutta koetilanteessa Laku palautuu helposti ensin opittuun. Meidän suurin ongelma onkin ollut jälkikokeissa tottelevaisuus. Maasto on sujunut vaikka sielläkin on tullut tehtyä virheitä, mutta kokeissa kaikki osiot ovat yhtä tärkeitä.

  TAKAISIN