Erikosjälkikoe (FH) on kansainvälinen koemuoto, joka muistuttaa suojelukokeiden jälkiosuutta. Erikoisjälki tehdään yleensä pellolle tai muuhun avoimeen maastoon.

Luokkia on kaksi Luokan 1 jälki on 1000-1400 askelta pitkä ja kolme tuntia vanha. Jäljelle jätetään neljä käyttöesinettä, jotka koiran on ilmaistava, kulmia (90°) on kuusi. Luokan 2 jälki on puolestaan n. 2000 askelta pitkä, kolmen tunnin ikäinen, esineitä ja kulmia jäljellä seitsemän.

Lisäksi kummassakin luokassa jäljen ylittää 30 minuutin aikaerolla seurattavasta jäljestä tehty harhajälki.

Erikoisjälki on koemuotona vaativa sekä koiralle että ohjaajalle.

Tämä mielenkiintoinen kansainvälinen koemuoto ei ole vielä saanut jalansijaa maassamme, vaikka MM-kilpailuissa suomalaisten menestys onkin ollut erinomainen.

 

lähde:Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL) ry

FH- Harrastajan kertomaa (Erja Hyökki-Luukka)

FH-jälki on lajina vaativa sekä koiralle, että ohjaajalle.

Ohjaajalle siinä, että tekee harjoitukset ajatuksella, muistelee mitä edellisillä jäljillä on tapahtunut, minkälainen jälki oli, miltä koira näytti jäljestäessään, mitä koiran kannalta tapahtui jäljellä, tarvitseeko jotain korjata, mikä meni hyvin, mikähän siihen vaikutti, että jäljellä jokin asia meni hyvin tai kenties huonosti, johtuiko se edellisistä harjoituksista vai mistä?
Lisää pohdittavaa: mitähän mahdollisesti voin tehdä jäljen aikana kun tulee ongelma tilanne, tarvitseeko koira motivaatiota vai painetta jäljestämiseen.

Koiran ajaessa jälkeä tarkkailtava ja reagoitava oikea aikaisesti vahvistaen koiraa sen suorituessa vaikeammassakin paikassa. Ja tietty ohjaajan täytyy pellolla muistaa jäljen kulku täsmälleen, vaikka pelto olisi lyhyeksi leikattu ja rutikuiva. Ettei pääse käymään niin, että seisotaan pellolla ja vielä vahingossa estetään koiraa oikeasta toiminnasta tai vastaavasti jos koiralle tulee ylipääsemäätömiä ongelmia ei pystytä itsekään varmanoloisesti auttamaan koiraa suoriutumaan jäljen loppuun.Kaikki virheet on tullut tehtyä ja ehkäpä oppimista on tapahtunut vuosien kuluessa. Pikku hiljaa koiran lukutaito on kehittynyt, mutta edelleenkin tulee ohjaaja virheitä. Positiivista kehitystä on tapahtunut myös siinä, että niitä virheitä ei jää murehtimaan vaan toteaa, että nyt tarttee tehdä asia toisin.

Koiralle laji on vaativa kun sen pitää etenkin kisoissa pystyä ajamaan pitkä jälki tarkasti loppun asti. Pellollehan ei jää sitä hajua samalla tavalla kuin runsaampaan maastoon esim. metsään ja kuitenkin jälki on 3 tuntia vanha. Lisänä siellä on harhajälki, joka ylittää varsinaisen jäljen kahdesta kohtaa. Jälki ei rasita koiraa fyysisesti, mutta henkisesti se on yksi rankimmista lajeista. Koiran täytyy omata taistelutahtoa, jotta se jaksaa ja haluaa ajaa jäljen loppuun.

Harhajälkiä en ole sen kummemmin tarkoituksella harjoitellut, niitähän on tuolla maastossa aina. Tosin kun tuttavani oli ihmetellyt ja puhunut kuinka koira lähti metsässä harhajäljelle ja kuinka sitä täytyy koiralle harjoitella tuli itselleni myös tunne, että niitä tarvitsisi harjoitella. Seuraavassa treenissä juttelin siitä Maija-Liisa Kajakselle, joka todisti minulle käytännössä kuinka koiran motivaatio päästä jäljen loppuun vaikuttaa harhajäljen reagointiin. Testasimme oman jo aloitetun jäljen tärkeyttä niin, että esineellä ollessamme Maija-Liisa risteili varsinaisen jäljen päältä yli moneen kertaan. Vaikka harhajälki oli tosi tuore ja meni jäljen yli useaan kertaan ei koira noteeranut sitä ollenkaan. Tuli siis todettua, kun motivaatio ja halu päästä jäljen loppuun on hyvä, ei koira halua vaihtaa sitä harhajälkeen.

Olen huomannut omien koirien kanssa, että kun ikää, rutiinia, taistelutahtoa ja motivaatiota riittää on koiralle jäljen loppun pääseminen todella tärkeätä. Vaikka se jälki olisi tylsä kisa jälki, missä ei palkkaa ole kuin esineellä kehun saaminen ja muutaman kehun saaminen matkan aikana. Halu päästä loppun asti on kova, vaikka olisi vaikeuksia ja ilme koiralla on tyytyväinen suorituksen jälkeen.

Molemmilla koirilla kisaan myös jälkikokeessa. Jäljestys metsässä ei ole aivan yhtä tarkkaa, mutta aika on käytetty kokeissa kokonaan. Välillä on saanut jännittää riittikö aika ja muutaman kerran on mennyt yliajalle. En katso kelloa kesken jäljen ajon metsässä, vasta kun viimeinen keppi on nostettu niin tarkastan ajan. Aikoinaan tuli katsottua kelloa ja kun itselle tulee tunne, että aika loppuu kesken sitä alkaa hätäilemään ja sen tartuttaa helposti koiraan. Pidän tärkeämpänä koiran jäljen loppuun pääsemistä ja keppien ilmaisua.Olen ottanut peltojäljen rutiinit myös metsään. Myös metsäjälki kisoissa nostan kepin ylös kuin näyttääkseni sen tuomarille. Samoin lähetys kepiltä tapahtuu aivan samalla tavalla kuin pellolla eli koira lähtee myös metsässä keskittyen tarkasti jäljelle.

Näistä perusrutiineista totesin olevan hyötyä etenkin nuoremman koiran kanssa. Dusty ajoi jälkeä pennusta asti yli vuoden ikäiseksi vain pellolla. Kun jälki ekan kerran menikin metsän puolelle, näkyi koiran ilmeessä ”Wau tää voi mennä täälläkin”. Heti ensimmäisellä kerralla laitoin metsään pellolta tutun esineen. Dusty ilmaisi sen aivan kuin pellolla. Esine ilmaisun jälkeen näytin esineen käden nostolla ja lähetin koiran jatkamaan jälkeä. Rutiinit toimi ja koira totesi, että samaa hommaa, mutta eri alustalla.

Keväisin käyn tekemässä muutaman janatreenin metsässä, mutta jälkeä ajetaan pääsääntöisesti pellolla. Jana olikin paljon helpompi opettaa nuoremmalle koiralle. (vanhempi on saanut olla se ohjaajan virheiden koekaniini). Dusty on oppinut paalulla lähetykseen ja painamaan heti nenän maahan ja etenemään aina suoraan. Joten taas peltojälki rutiinit mukaan. Janalle siirryttiin kuin paalulle, liinan laitto ja samanlainen lähetys kuin paalulta. Tietysti ensimmäiset janat olivat lyhyitä, mutta koira lähti suoraan etenemään nenä maassa ja sai hajun jäljestä ja pääsi päämääräänsä.

Ilmaisu muotona pellolla ja metsässä käytän maahan menoa. Pidän siitä, että koiran saa palkattua rauhassa, tarvittaessa rauhoitettua esineellä ja lähetettyä jäljen päältä ja oikea suuntaisesti.

Oma ongelmansa voi olla myös siinä, että sattuu omistamaan rottweilerin, joka ei ole ahne ja ruoka on sen elämässä sivuseikka. Koira joka pitää itse paastopäiviä on vaikea motivoida jäljen ajoon pelkästään makkaran avulla ja nälän rakentaminen sellaiselle koiralle on vaikeata, joten avuksi on otettava muunlaisia palkkaus tapoja.

Jäljellä voi tulla yllättäviäkin epäonnistumisia, mutta se kuuluu koiran kanssa harrastamiseen. Ne kun eivät ole koneita. Se tekee lajista myös mielenkiintoisen, kun yrittää ymmärtää, mitä koira tarvitsee jälkiharjoituksiin. Helposti tulee mentyä siihen, että tekee liian samanlaisia tai kaavamaisia harjoituksia. Sen kun huomaa ja tekee jotain aivan uudenlaista niin koirakin terästäytyy ja saa uutta puhtia. Koiralle haastetta ja yllätyksiä jäljelle. Toki pentuna täytyy opettaa tekniikka ja rytmitys, että saadaan koira oppimaan askelten selkeä haistaminen.

Mielenkiintoisia jälkitreenejä kaikille koirille ja ohjaajille toivottaa Erja & Pojat

TAKAISIN