Hei!

Olen Ari Nätynki, kiinteistönhoitaja Espoosta, jonne muutin Oulusta vuonna 1998. Perheeseeni kuuluvat vaimoni Riitta sekä poikamme Matti ja Antti. Koiria meillä on tällä hetkellä yksi kappale, saksanpaimenkoirauros JK3 FH1 BH Musketeer's Ööwert, jonka kanssa harrastan erikois- ja metsäjälkeä.

Kiinnostukseni palveluskoiria kohtaan heräsi jo pikkupoikana, kun eräältä uintireissulta Hietasaaresta palatessani juutuin uteliaana seuraamaan OPKY:n koulutuksia. Kävin sen jälkeen aina silloin tällöin katselemassa seuran koulutuksia ja ihastelemassa, että ”kuinka tottelevaisia ne koirat niillä miehillä ja naisilla onkaan”. Noin 20 vuotta noita hetkiä myöhemmin sain kunnian kilpailla oman koirani kanssa silloisia ohjaajia vastaan. Kotona meillä oli tapana, että koira kuuluu perheeseen. Vanhempieni käsitys koirista kuitenkin oli, että ainoat kunnon koirat ovat metsästyksessä käytetyt rodut ja ne ”susikoirat ja muut isot mustat koirat” ovat vaarallisia.

Rottweilereiden parissa olen touhunnut vuodesta 1993 kun perheeseemme tuli rwu Niksulan Tuperrapinat eli Roope. Roopen kanssa harrastettiin jälkeä ja siinä lajissa saavutimme käyttövalion arvon. Osallistuin Roopen kanssa kolmiin SM-kokeisiin, joista parhaana sijoituksena 9. vuonna 1997. Roope oli koirana loistava - hieno koira perheessä minkä lisäksi sen kanssa oli hyvä opetella pk-puolen touhuja. Toinen rottweilerimme Katweiler Uma tuli perheeseemme kaksi vuotta Roopen hankkimisen jälkeen. Uman kanssa vaimoni harrasti jälkeä ja tottista, mutta aivan kokeisiin asti ei ohjaajalla intoa riittänyt. Jäljen harrastus on minulle luontaista kun olen aina asunut metsän lähellä ja tykkään kulkea metsässä.

Kasvatustyö rupesi myös sitten jossain vaiheessa kiinnostamaan. Päätimme astuttaa Uman ja siihen sopivaa urosta ei tarvinnut kaukaa hakea. Roope sai olla ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen pentueemme isä. Kasvatustyön jatkosta ei vielä tiedä, jos vaikka vanhempana puuhastelisi kasvatustyön parissa enemmänkin. Tällä hetkellä oma koiraharrastus sekä nuoremman pojan maajoukkuetehtäviin ulottuva jalkapalloharrastus vie kaiken ajan.

Oman kasvattini FIN KVA Umweiler Aldairin eli Paten kanssa olen harrastanut ”kilpailullisesti” metsäjälkeä ja tavoitteenani on ollut saada Patesta kova kisakoira. Nuorena koira vaikutti oikein lupaavalta ja tavoitteet asetettiin korkealle, joskin pidin ne omana tietonani, ettei tulisi paineita ulkoapäin. Nyt niistä on hyvä puhua kun tavoite on saavutettu! Vuonna 2004 tuli hopeamitali SM-kokeista ja syksyllä saavutimme vielä Pohjoismaiden mestaruuden jäljellä, saavutus jolle vanhat lajin harrastajat ottavat hatun päästään ja kumartavat. Vuoden 2004 lopuksi Pate oli SPKL:n toiseksi paras koira pistelaskennassa, Helsingin seudun kennelpiirin paras PK-koira , HPH:n Paras koira sekä Vuoden jälkikoira.

Tv. Ari